Hiljaiset on kohtaamispaikka ihmisille, jotka haluavat lievittää yksinäisyyttä.
Joko omaansa tai muiden.

Tule mukaan Hiljaisiin

Tai lue lisää

									object(stdClass)#2 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57ea374b2e44150401f4bd75"
  ["slug"]=>
  string(20) "joskus-uskoin-siihen"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#3 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
    ["name"]=>
    string(4) "Cain"
    ["slug"]=>
    string(4) "cain"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(76) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/profile-images/Q1xO7EDEyz.gif"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(21) "Joskus uskoin siihen."
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#4 (8) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57ea374b2e44150401f4bd74"
      ["message"]=>
      string(245) "Joskus uskoin siihen että ihminen olisi hyvä.
Tekisi toiselle paremman mielen olemalla kiltti.
Minä en usko siihen enää. En ole uskonut pitkään aikaan.
Homo Sapiens on vain peto muiden joukossa.
Ei sitä kiinnosta jos toista vahingoittaa."
      ["author"]=>
      string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["imageId"]=>
      NULL
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-27T09:09:31.714Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-28T09:34:17.544Z"
  ["replyCount"]=>
  int(3)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-27T09:09:31.716Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#5 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "5548db1197d5b8e501224715"
      ["name"]=>
      string(22) "Avautumista ja angstia"
      ["slug"]=>
      string(22) "avautumista-ja-angstia"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
									object(stdClass)#6 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57e968412e44150401f4a68f"
  ["slug"]=>
  string(15) "kuinka-moni-muu"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#7 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
    ["name"]=>
    string(4) "Cain"
    ["slug"]=>
    string(4) "cain"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(76) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/profile-images/Q1xO7EDEyz.gif"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(16) "Kuinka moni muu?"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#8 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57e968412e44150401f4a68e"
      ["message"]=>
      string(83) "Yksi olut on hyvä, toinen on liikaa ja kolmas on aivan hiton paljon liian vähän."
      ["author"]=>
      string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-26T18:26:09.377Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-27T08:24:05.732Z"
  ["replyCount"]=>
  int(2)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-26T18:26:09.379Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#9 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "5550e5c13d9302e501029132"
      ["name"]=>
      string(8) "Alkoholi"
      ["slug"]=>
      string(8) "alkoholi"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
									object(stdClass)#10 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57e6f8ec2e44150401f475da"
  ["slug"]=>
  string(29) "jatetta-tai-jattaytynyt-yksin"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#11 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57e28ca02e44150401f41e2e"
    ["slug"]=>
    string(4) "musu"
    ["name"]=>
    string(4) "musu"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(65) "https://heimo-users.s3.amazonaws.com/default-images/avatar_04.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(33) "jätettä tai jättäytynyt yksin"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#12 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57e6f8ec2e44150401f475d9"
      ["message"]=>
      string(3280) "Oon vähän aikaa tuijotellu näitä tarinoita ja no ehkä uskaltaudun kirjottamaan itsekkin. Toivottavasti kaikki ei nyt pidä minua iha hoopona..
Eli olen 22 vuotias äiti joka kokee et kaikki on vaa kääntäny selkänsä. 
Koskaan en ollu helppo lapsi. Aina ongelmissa ja tahdoin liikaa erottua joukosta. Kaikki muut luokan tytöt seuras yhtä tyttöä joka oli kuin koko luokan pomo. Ihan sama mitä hän sanoi, kaikki oli samaa mieltä. Mie olin ainoa joka sano toisin. Siksi minusta ei pidetty. Kotia mentäessä isosiskot järkkäs mulle vielä huonomman olon. Ja vaikea kuvitella et he tekevät sitä yhä aikuisena. Sisarusten väliset perus tappelut joita kauniisti 'sisarusrakkaudeksi' kutsutaan on kyllä menny jo yli mun korvista. Aina ku tavataan saan kuulla olevani huono äiti, huono vaimo ja kerta kaikkiaan huono ihminen. Jos uskaltaudun mennä sanomaan mielipiteeni ihan siihen kuinka paljon kaurapuurossa pitää olla suolaa, olen heti väärässä. Mutta sitten huoneeseen tempaidee joku joka sanoo samaa kun minä ja häntä ylistetään maailman fiksuimpana ihmisenä. Joo tiän.. Oli karkea liiottelu..
Ja sitten kaverit.. Niitä tuli hommattua yläasteella ja amiksessa jokune liuta. Myöhemmin vain tajusin et suurinosa tahto vaa hyötyä musta jotai. Koska tunsin paljon täysikäsiä ja olin wannabe kovis joka uskalsi näyttää opelle keskaria. Joo tiän, nauran täällä itekki sille kui 'kova' olin. Mutta asiaan, kun tapasin nykyisen aviomieheni, kaverit alkoi kaikkoamaan. Ei kestäneet sitä kun en viikonloppuja viettänytkään heidän kanssa aina vaan poikaystävän kanssa. Poikaystäväni lähti tosiaan armeijaan melkein heti seurustelun jälkeen, joten viikolla ja niinä viikonloppuina kun poikaystävä oli kiinni armeijassa, olin kavereiden kans. Se ei vaan riittänyt. Loput kaverit lähtikin kun sain lapsen. Ekana kaverit hehkutti et he auttaa vauvan hoidossa ja välistä vauva tungetaa mun miehelle ja mennää viettää tyttöjen iltaa. Harmi vaa kun he heti minun ja vauvan kotiuduttua tahto viä mut baariin ja suuttu kun en lähtenyt. Imettäminen ku on turhaa ja mikä synnytyksestä toipuminen? hyvinhä sä kävelet. Kaverit siis suuttu koska musta tuli tylsä kotiäiti.
Tämä kaikki johtikin lopulta siihen et jopa kaupassa käynti on yhtä tuskaa. Tuntuu kuin kaikki ihmiset tuijottais mut ja ajattelis musta vaa pahaa. Tahon olla vain kotona. Tänään mun sukulaistyttö pyöräili talon ohi ja huiskutti mulle. Monet vain huiskuttaisi takaisin. Mutta minä juoksin laittamaan oven lukkoon ja piilouduin.. Koska en pystynyt kohtaamaan edes lasta. 
Asiaa oli ennen hieman helpompi sietää kun mieheni töiden jälkeen vietti kanssani aikaa. Katottii leffaa, tehtiin hyvää ruokaa jne. Nyt hän lähtee heti olut päkin kanssa hallille. Ja kyllä, olen pyytänyt että hän edes hetken istuis minun kans ja kuuntelis miten mulla menee mut ei.
Oon tullut siis siihen päätökseen et miks edes loppupeleissä yritän saada ihmisiä luokseni kun en ole ansainnu sitä. Selkeästi mie oon nii surkea tapaus ettei kukaan viitsi edes vilkaista minuun päin. Kun mun poika tosta vähän kasvaa ja tajuaa kui mulkero äiti hänellä on nii hän varmaa lähtee lätkimään saman tien..
Kiitos ja kumarrus kun sain avautua."
      ["author"]=>
      string(24) "57e28ca02e44150401f41e2e"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-24T22:06:36.669Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-26T12:33:48.917Z"
  ["replyCount"]=>
  int(5)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-24T22:06:36.671Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#13 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "554866213ee1b0267c6a49a4"
      ["name"]=>
      string(14) "Minun tarinani"
      ["slug"]=>
      string(14) "minun-tarinani"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
  •   4 päivää sitten
  • 0
Oon vähän aikaa tuijotellu näitä tarinoita ja no ehkä uskaltaudun kirjottamaan itsekkin. Toivottavasti kaikki ei nyt pidä minua iha hoopona.. Eli olen 22 vuotias äiti joka kokee et kaikki on vaa kääntäny selkänsä. Koskaan en ollu helppo lapsi. Aina ongelmissa ja tahdoin liikaa erottua joukosta. Kaikki muut luokan tytöt seuras yhtä tyttöä joka oli kuin koko luokan pomo. Ihan sama mitä hän sanoi, kaikki oli samaa mieltä. Mie olin ainoa joka sano toisin. Siksi minusta ei pidetty. Kotia mentäessä isosiskot järkkäs mulle vielä huonomman olon. Ja vaikea kuvitella et he tekevät sitä yhä aikuisena. Sisarusten väliset perus tappelut joita kauniisti 'sisarusrakkaudeksi' kutsutaan on kyllä menny jo yli mun korvista. Aina ku tavataan saan kuulla olevani huono äiti, huono vaimo ja kerta kaikkiaan huono ihminen. Jos uskaltaudun mennä sanomaan mielipiteeni ihan siihen kuinka paljon kaurapuurossa pitää olla suolaa, olen heti väärässä. Mutta sitten huoneeseen tempaidee joku joka sanoo samaa kun minä ja häntä ylistetään maailman fiksuimpana ihmisenä. Joo tiän.. Oli karkea liiottelu.. Ja sitten kaverit.. Niitä tuli hommattua yläasteella ja amiksessa jokune liuta. Myöhemmin vain tajusin et suurinosa tahto vaa hyötyä musta jotai. Koska tunsin paljon täysikäsiä ja olin wannabe kovis joka uskalsi näyttää opelle keskaria. Joo tiän, nauran täällä itekki sille kui 'kova' olin. Mutta asiaan, kun tapasin nykyisen aviomieheni, kaverit alkoi kaikkoamaan. Ei kestäneet sitä kun en viikonloppuja viettänytkään heidän kanssa aina vaan poikaystävän kanssa. Poikaystäväni lähti tosiaan armeijaan melkein heti seurustelun jälkeen, joten viikolla ja niinä viikonloppuina kun poikaystävä oli kiinni armeijassa, olin kavereiden kans. Se ei vaan riittänyt. Loput kaverit lähtikin kun sain lapsen. Ekana kaverit hehkutti et he auttaa vauvan hoidossa ja välistä vauva tungetaa mun miehelle ja mennää viettää tyttöjen iltaa. Harmi vaa kun he heti minun ja vauvan kotiuduttua tahto viä mut baariin ja suuttu kun en lähtenyt. Imettäminen ku on turhaa ja mikä synnytyksestä toipuminen? hyvinhä sä kävelet. Kaverit siis suuttu koska musta tuli tylsä kotiäiti. Tämä kaikki johtikin lopulta siihen et jopa kaupassa käynti on yhtä tuskaa. Tuntuu kuin kaikki ihmiset tuijottais mut ja ajattelis musta vaa pahaa. Tahon olla vain kotona. Tänään mun sukulaistyttö pyöräili talon ohi ja huiskutti mulle. Monet vain huiskuttaisi takaisin. Mutta minä juoksin laittamaan oven lukkoon ja piilouduin.. Koska en pystynyt kohtaamaan edes lasta. Asiaa oli ennen hieman helpompi sietää kun mieheni töiden jälkeen vietti kanssani aikaa. Katottii leffaa, tehtiin hyvää ruokaa jne. Nyt hän lähtee heti olut päkin kanssa hallille. Ja kyllä, olen pyytänyt että hän edes hetken istuis minun kans ja kuuntelis miten mulla menee mut ei. Oon tullut siis siihen päätökseen et miks edes loppupeleissä yritän saada ihmisiä luokseni kun en ole ansainnu sitä. Selkeästi mie oon nii surkea tapaus ettei kukaan viitsi edes vilkaista minuun päin. Kun mun poika tosta vähän kasvaa ja tajuaa kui mulkero äiti hänellä on nii hän varmaa lähtee lätkimään saman tien.. Kiitos ja kumarrus kun sain avautua.
									object(stdClass)#14 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57e59c492e44150401f45269"
  ["slug"]=>
  string(16) "minun-tarinani-1"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#15 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57e599612e44150401f45257"
    ["slug"]=>
    string(5) "ronia"
    ["name"]=>
    string(5) "RoniA"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(77) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/default-images/placeholder.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(15) "Minun tarinani."
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#16 (8) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57e59c492e44150401f45268"
      ["message"]=>
      string(1963) "Moikka kaikki! Tosiaan monet ei minusta tiedä paljoa niin ajattelin vähä kertoa lyhyen lifestoryn.  Olen Roni kohta 26-vuotias. Olen ollut monessa mukana mm.  Ajankohtaisen kakkosen koulu-kiusaamisillassa YLE TV2 suorana ,  aamusydämellä TV1:sellä + Lukuisat sanomalehdet ja mediat + Kotiliesi lehti. Tämän lisäksi olen luonut adressin mm.  Ihanalle bertalle tornioon jotta hänen hoitoparakki muutetaan paremmaksi ja kotoisaksi. http://www.adressit.com/bertalle_lammin_ja_asianmukainen_hoitotila  Sain myös ison kunnian olla Arman Alizadin tähdittämässä n. 50 min kestävässä dokumentissa nimeltä pahan jälkeen joka tulee ulos lokakuussa. Olen auttanu muita jopa oman jaksamisen edelle.  
Olen koulukiusattu mua on potkittu ja hakattu + psyykkisesti sorrettu niin että jonka myötä vaikka hymyilen ja olen iloinen niin olen silti erittäin surullinen / masentunut.  Olo on kuin olisin kuin tyhjä huone missä ei ole muuta kuin valkoinen tapetti ja seinät ympärillä. Sen lisäksi kärsin ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä ja ajoittain todella pahoista masennuksista ja syömishäiriöistä koska mua haukuttiin läskiksi ja satutettiin muilla sanoilla. Annan kaikkeni ja rakastan keikkailua ylikaiken koska rakastan välittää sitä euforiaa minkä saan välittää keikoillani muille ihmisille. Mutta kaikki tämä on vain hetkittäistä.. Heti kun keikka loppuu tulee taas tyhjä ja riittämätön olo kera yksinäisyyden. Monesti menen oikeesti itku kurkussa nukkumaan yksin. Koska olen erittäin yksinäinen vaikka mul on paljo ystäviä. Halusin sanoa vaan sitä että vaikka tähän mieheen mahtuu paljon iloa ja hymyä niin hymyilen ja olen positiivinen ei se kerro siitä että mulla olisi oikeasti hyvä olla. Tästä tuli jopa romaani mutta halusin vähän valaista teitä kaikkia. Voin sanoa jopa että ilman mun musiikkiharrastusta tai keikkailua muakaan ei olisi.  

Halusin jakaa tarinani muille heimolaisille.  ❤️👏"
      ["author"]=>
      string(24) "57e599612e44150401f45257"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["imageId"]=>
      string(14) "QySeV0wwM.jpeg"
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-23T21:19:05.229Z"
      ["likeCount"]=>
      int(1)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-28T05:45:17.793Z"
  ["replyCount"]=>
  int(2)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-23T21:19:05.231Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#17 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "5555a403138e92e501f4c4be"
      ["name"]=>
      string(15) "elämän tarina"
      ["slug"]=>
      string(13) "elaman-tarina"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
  •   5 päivää sitten
  • 1
Moikka kaikki! Tosiaan monet ei minusta tiedä paljoa niin ajattelin vähä kertoa lyhyen lifestoryn. Olen Roni kohta 26-vuotias. Olen ollut monessa mukana mm. Ajankohtaisen kakkosen koulu-kiusaamisillassa YLE TV2 suorana , aamusydämellä TV1:sellä + Lukuisat sanomalehdet ja mediat + Kotiliesi lehti. Tämän lisäksi olen luonut adressin mm. Ihanalle bertalle tornioon jotta hänen hoitoparakki muutetaan paremmaksi ja kotoisaksi. http://www.adressit.com/bertalle_lammin_ja_asianmukainen_hoitotila Sain myös ison kunnian olla Arman Alizadin tähdittämässä n. 50 min kestävässä dokumentissa nimeltä pahan jälkeen joka tulee ulos lokakuussa. Olen auttanu muita jopa oman jaksamisen edelle. Olen koulukiusattu mua on potkittu ja hakattu + psyykkisesti sorrettu niin että jonka myötä vaikka hymyilen ja olen iloinen niin olen silti erittäin surullinen / masentunut. Olo on kuin olisin kuin tyhjä huone missä ei ole muuta kuin valkoinen tapetti ja seinät ympärillä. Sen lisäksi kärsin ahdistuksesta, paniikkihäiriöstä ja ajoittain todella pahoista masennuksista ja syömishäiriöistä koska mua haukuttiin läskiksi ja satutettiin muilla sanoilla. Annan kaikkeni ja rakastan keikkailua ylikaiken koska rakastan välittää sitä euforiaa minkä saan välittää keikoillani muille ihmisille. Mutta kaikki tämä on vain hetkittäistä.. Heti kun keikka loppuu tulee taas tyhjä ja riittämätön olo kera yksinäisyyden. Monesti menen oikeesti itku kurkussa nukkumaan yksin. Koska olen erittäin yksinäinen vaikka mul on paljo ystäviä. Halusin sanoa vaan sitä että vaikka tähän mieheen mahtuu paljon iloa ja hymyä niin hymyilen ja olen positiivinen ei se kerro siitä että mulla olisi oikeasti hyvä olla. Tästä tuli jopa romaani mutta halusin vähän valaista teitä kaikkia. Voin sanoa jopa että ilman mun musiikkiharrastusta tai keikkailua muakaan ei olisi. Halusin jakaa tarinani muille heimolaisille. ❤️👏
									object(stdClass)#18 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57e518752e44150401f44fe8"
  ["slug"]=>
  string(22) "huumeet-menneisyydessa"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#19 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "56bc8b725632ba0401aa4d65"
    ["slug"]=>
    string(6) "nigiri"
    ["name"]=>
    string(6) "Nigiri"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(77) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/default-images/placeholder.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(23) "Huumeet menneisyydessä"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#20 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57e518752e44150401f44fe7"
      ["message"]=>
      string(7837) "Moi,

Mä olen kohta kolmekymppinen mies, hän viitisen vuotta nuorempi ja olen/ ollaan todella onnellisesti parisuhteessa. Minulla  pyörii vaan aivan tollo ongelma päässä, joka ei oikeastaan ole ongelma ensinnäkään, minkä takia en osaa ratkaista sitä, vaan ikävät ajatukset pyörii sen tiimoilta päässä. Ajattelinkin kirjoittaa tuntemuksiani tänne kaikessa turvassa, oli siitä sitten mitään hyötyä tai ei. En osaa kuvitella mitään mitä joku voisi sanoa, että saisin mielenrauhan, mutta ehkä jo avautuminen auttaa jäsentämään ajatuksia.

Olen tuntenut tyttöystäväni nyt jo vuoden alusta saakka, mutta töidemme takia asuimme kaukana toisistamme tässä välissä ja emme alkaneet kunnolla seurustella ennenkö nyt kesällä. Nyt olen ollut korviani myöten ihastunut ja rakastunut noin 1,5 kuukautta. Meillä ei ole oikeastaan mitään ongelmia, ihan ällön rakastuneita ollaan ja aletaan kyllä jo tunteakin toisiamme aika hyvin.

Ongelmani on tämä: Naiseni menneisyyteen kuuluu ekstaasin, eli MDMA:n satunnainen viihdekäyttö lähinnä elektronisen musiikin tapahtumissa. Hän kuulemma käytti jonkun epämääräisen nuoruusaikansa ajan kerran tai pari vuodessa, ennenkö sitten kuukauden ajan joka viikonloppu, ennenkö huomasi, ettei pilleri toimi enää samalla tavalla, eikä halua sitä/ tai muita huumeita käyttää. Tämä tapahtui noin 1,5 vuotta sitten. Hänen kaverinsa jatkoi käyttöä puolisen vuotta ja sai serotoniini tasapainonsa täysin sekaisin, on lääkityksellä ja muutenkin pienissä päänsekaisuus ongelmissa. Kuitenkin hänkin työssäkäyvä ja sinänsä tasapainoinen tyyppi eli mistään ihmisrauniosta ei ole kysymys.

Asia ei juuri ollut minulle ongelma, ennenkö aloin tosissani rakastua naiseen. Tämän ei pitäisi myöskään olla mikään ongelma, koska kyse on menneisyydestä. Päin vastoin, on toisaalta hyvä, että hän ei ole mikään raivoraitis. Tuttavapiirissäni on kyllä ollut viihdekäyttöä, toiset enemmän, toiset todella satunnaisesti. Huoleni on typerä varsinkin, kun en minäkään mikään pulmunen ole. Minä vaan en ole koskaan lähtenyt vartavasten johonkin bileisiin huumeita vetämään, eli en ole koskaan "doupannut". Olen tarjottaessa vetänyt pari kertaa kolaviivaa, siinä on minun kokeiluni. Lisäksi olen matkoillani kerran juonut baarista sienipirtelöä ja tripannut aika voimakkaastikin. Sieni ei kuitenkaan ole mikään kemikaali ja tämä on fysiologisesti, sekä oikeissa olosuhteissa käytännössä muutenkin vaaratonta. Me molemmat käytämme myös silloin tällöin kannabista, mikä nyt on mielestäni harmittomampaa kuin alkoholi kunhan ei ihan saamattomaksi myssypääksi ala. Itse aloitin 16 vuotiaana, mikä ehkä on liian aikaisin. Mutta olen siis työssäkäyvä ja menestynytkin korkeakoulutettu mies, ei mitään ongelmia. ALkoholia käytän sosiaalisesti, lähinnä viikonloppuisin. Olen kyllä humalassa silloin tällöin.

Miksi sitten ajatus naisestani ekstaasipäissään reiveissä ottaa minua nykyään pannuun aika kovasti? Ajatukseni on välistä aika ikäviä, jopa suuttuneita, vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, että flippaan ihan turhasta. Naiseni ei liputa huumeiden puolesta, hän on todella tasapainoinen nainen ja joko todella luotettava tai sitten älyttömän paatunut ja taitava valehtelija, LOL. Mielenterveyteni takia ja muutenkin tietenkin uskon etummaiseen vaihtoehtoon.

Joskus tuntuu, että olenko vain mustasukkainen, etten kuulu tähän menneisyyteen; tai kun minulla ei ole mitään samanlaisia kokemuksia. Tällöin tulee mieleen, että olenhan minä tripannut tropiikissa sienellä ja jos naisellani ei olisi mitään vastaavia kokemuksia, tämä pöytä voisi olla vallan hyvin toisin päin. Eli ehkä hän ja siten minä tuntisin pahoin omasta menneisyydestäni, mitä on joskus käynyt exän kanssa. Tämä exä oli toisaalta kuin ylösalainen kuva nykyisestäni; eli exä haastoi riitaa ja syyllisti jokaisesta mahdollisesta asiasta.  

Joskus mietin, että minun pitäisi mennä vetään itse joku MDMA-ilta, jotta saisin mielenrauhan. Tämä taas kuulostaa ihan älyttömältä ajatukselta. Tyttöystäväni ei olisi luultavasti hänkään asiasta mielissään, mikä saattaa olla todella vähätellysti sanottu. Hän ei nimenomaan halua enää näitä kuvioita ja yksi syy miksi hän minuun niin kovasti rakastui on se, etten ole mikään douppipää, vaan normaalin tasapainoinen mies.

Olen siis varsin tietoinen siitä, kuinka teen ongelmaa ns. tyhjästä. Ehkä keksin ongelmia niiden puuttuessa kun exän kanssa totuin ongelmiin. En ollut esim. ennen exää ollenkaan mustasukkainen, vaan sinisilmäisen luottavainen. Exäni suuttui tästä minulle, koska hänestä mustasukkaisuuteni puuttuminen tarkoitti, etten välitä. Nyt alan pikkuhiljaa tämän nykyisen rakkaan kanssa oppiin taas luottaa oikeasti. Alusta saakka olen kyllä koittanut käyttäytyä niin kuin en olisi kovin mustasukkainen, tiedän ettei sellainen peli vetelisi tässä suhteessa, en niin halua elää itsekään jne. Tietty nyt joku romanttinen ele sielä täällä ja toki huolehdin, että pääsee kotiin jne. jos ulkona on tai jotain. 

Mutta ongelmani on siis, etten tunnu osaavan päästä yli hänen menneisyydestään tässä kohtaa. Minua ärsyttää ajatus hänestä reiveissä pupillit ympyrkäisenä niinkin sekaisin, että oli antanut jonkun tuntemattoman naisen kopeloida häntä kädet housuissa, ennenkö sitten kaverinsa oli keskeyttänyt, että "mitä hittoa täällä tapahtuu." Jos tuo meni läpi ja tapahtui, niin mitäköhän muuta niillä reissuilla on tapahtunut. Mimmini on ollut kans aika kevytkenkäinen sinkkuna, mutta se ei minua haittaa, vaikka toki ajatus hänestä random miesten kanssa ottaa sekin ohimenevästi pattiin.  Slut shaming on yleisestikin idioottimaista, mutta olen itse maannut niin monen kanssa, että sekosin laskuista jo vuosia sitten, enkä muista kaikkia nimiä tai tyyppejäkään enää. Minua kuitenkin varmaan risoo se, että tuo menneisyyden douppaava nainen ei tunnu yhtään siltä ketä rakastan. Siitä on kuitenkin (kuulemma) vaan reilu vuosi kun se elämä loppui. 

Jos lukisin tätä tarinaa itse, varmaan ajattelisin, että hittoako flippaat siinä: kaikilla on menneisyys ja itselläsikin se on välistä aika sikamainen. Asian on järjellä ajatellen juurikin näin omastakin mielestä, mutten näköjään osaa päästää irti näistä tunneperäisistä ajatuksista. Mainittakoon vielä, että ollessani hänen kanssaan en näitä juttuja mieti, ellei joku ulkoinen ärsyke saa minua ajatteleen huumeita, esim. keskustelu niistä tai joku telkkariohjelma. Nämä vituttavat ajatukset tulee lähinnä häntä kaipaillessa, eli kun mielikuvitus lentää. Tällä on siten vaikutusta myös työntekooni. Tälläkin hetkellä pitäisi tai voisin tehdä töitä, mutta sen sijaan kirjoitan ja avaudun tänne. Ei tunnu heti siltä, että tää avautuminenkaan olisi asiaa auttanut, mutta katsotaan. Jos luit tänne asti niin sinulla on varmaan ollut joskus saman kaltaisia fiiliksiä. Veikkaan, että aika toimii tässäkin parantajana, mutta mikähän sellainen aika sitten olisi - jää nähtäväksi. Olemme asiasta jonkin verran jutelleet ja olen sanonut, että asia vaivaa minua. Hän ei kuitenkaan osaa auttaa, eihän hänkään menneisyyttä osaa muuttaa. Kertoi kyllä (ainakin jonkun vähä kaunistellun version) siitä miten tämä menneisyys meni ja kuinka se on takana. Muista puheista on helppo päätellä ja uskoa, ettei huumeet kiinnosta, ennemminkin on niitä vastaan. 

Oikeastaan nyt vituttaa vaan enemmän kun asiaa pui ja samalla se järkipuoli aivoista sanoo, että vitun pelle get over it already.

Ihme paskaa...varsinkin kun voisi, pitäisi ja saisi olla seitsemännessä taivaassa onnellisena."
      ["author"]=>
      string(24) "56bc8b725632ba0401aa4d65"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-23T11:56:37.683Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-23T21:32:04.397Z"
  ["replyCount"]=>
  int(6)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-23T11:56:37.685Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#21 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "56b3a52146329504016f87fd"
      ["slug"]=>
      string(9) "parisuhde"
      ["name"]=>
      string(9) "Parisuhde"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
  •   5 päivää sitten
  • 0
Moi, Mä olen kohta kolmekymppinen mies, hän viitisen vuotta nuorempi ja olen/ ollaan todella onnellisesti parisuhteessa. Minulla pyörii vaan aivan tollo ongelma päässä, joka ei oikeastaan ole ongelma ensinnäkään, minkä takia en osaa ratkaista sitä, vaan ikävät ajatukset pyörii sen tiimoilta päässä. Ajattelinkin kirjoittaa tuntemuksiani tänne kaikessa turvassa, oli siitä sitten mitään hyötyä tai ei. En osaa kuvitella mitään mitä joku voisi sanoa, että saisin mielenrauhan, mutta ehkä jo avautuminen auttaa jäsentämään ajatuksia. Olen tuntenut tyttöystäväni nyt jo vuoden alusta saakka, mutta töidemme takia asuimme kaukana toisistamme tässä välissä ja emme alkaneet kunnolla seurustella ennenkö nyt kesällä. Nyt olen ollut korviani myöten ihastunut ja rakastunut noin 1,5 kuukautta. Meillä ei ole oikeastaan mitään ongelmia, ihan ällön rakastuneita ollaan ja aletaan kyllä jo tunteakin toisiamme aika hyvin. Ongelmani on tämä: Naiseni menneisyyteen kuuluu ekstaasin, eli MDMA:n satunnainen viihdekäyttö lähinnä elektronisen musiikin tapahtumissa. Hän kuulemma käytti jonkun epämääräisen nuoruusaikansa ajan kerran tai pari vuodessa, ennenkö sitten kuukauden ajan joka viikonloppu, ennenkö huomasi, ettei pilleri toimi enää samalla tavalla, eikä halua sitä/ tai muita huumeita käyttää. Tämä tapahtui noin 1,5 vuotta sitten. Hänen kaverinsa jatkoi käyttöä puolisen vuotta ja sai serotoniini tasapainonsa täysin sekaisin, on lääkityksellä ja muutenkin pienissä päänsekaisuus ongelmissa. Kuitenkin hänkin työssäkäyvä ja sinänsä tasapainoinen tyyppi eli mistään ihmisrauniosta ei ole kysymys. Asia ei juuri ollut minulle ongelma, ennenkö aloin tosissani rakastua naiseen. Tämän ei pitäisi myöskään olla mikään ongelma, koska kyse on menneisyydestä. Päin vastoin, on toisaalta hyvä, että hän ei ole mikään raivoraitis. Tuttavapiirissäni on kyllä ollut viihdekäyttöä, toiset enemmän, toiset todella satunnaisesti. Huoleni on typerä varsinkin, kun en minäkään mikään pulmunen ole. Minä vaan en ole koskaan lähtenyt vartavasten johonkin bileisiin huumeita vetämään, eli en ole koskaan "doupannut". Olen tarjottaessa vetänyt pari kertaa kolaviivaa, siinä on minun kokeiluni. Lisäksi olen matkoillani kerran juonut baarista sienipirtelöä ja tripannut aika voimakkaastikin. Sieni ei kuitenkaan ole mikään kemikaali ja tämä on fysiologisesti, sekä oikeissa olosuhteissa käytännössä muutenkin vaaratonta. Me molemmat käytämme myös silloin tällöin kannabista, mikä nyt on mielestäni harmittomampaa kuin alkoholi kunhan ei ihan saamattomaksi myssypääksi ala. Itse aloitin 16 vuotiaana, mikä ehkä on liian aikaisin. Mutta olen siis työssäkäyvä ja menestynytkin korkeakoulutettu mies, ei mitään ongelmia. ALkoholia käytän sosiaalisesti, lähinnä viikonloppuisin. Olen kyllä humalassa silloin tällöin. Miksi sitten ajatus naisestani ekstaasipäissään reiveissä ottaa minua nykyään pannuun aika kovasti? Ajatukseni on välistä aika ikäviä, jopa suuttuneita, vaikka kuinka yritän uskotella itselleni, että flippaan ihan turhasta. Naiseni ei liputa huumeiden puolesta, hän on todella tasapainoinen nainen ja joko todella luotettava tai sitten älyttömän paatunut ja taitava valehtelija, LOL. Mielenterveyteni takia ja muutenkin tietenkin uskon etummaiseen vaihtoehtoon. Joskus tuntuu, että olenko vain mustasukkainen, etten kuulu tähän menneisyyteen; tai kun minulla ei ole mitään samanlaisia kokemuksia. Tällöin tulee mieleen, että olenhan minä tripannut tropiikissa sienellä ja jos naisellani ei olisi mitään vastaavia kokemuksia, tämä pöytä voisi olla vallan hyvin toisin päin. Eli ehkä hän ja siten minä tuntisin pahoin omasta menneisyydestäni, mitä on joskus käynyt exän kanssa. Tämä exä oli toisaalta kuin ylösalainen kuva nykyisestäni; eli exä haastoi riitaa ja syyllisti jokaisesta mahdollisesta asiasta. Joskus mietin, että minun pitäisi mennä vetään itse joku MDMA-ilta, jotta saisin mielenrauhan. Tämä taas kuulostaa ihan älyttömältä ajatukselta. Tyttöystäväni ei olisi luultavasti hänkään asiasta mielissään, mikä saattaa olla todella vähätellysti sanottu. Hän ei nimenomaan halua enää näitä kuvioita ja yksi syy miksi hän minuun niin kovasti rakastui on se, etten ole mikään douppipää, vaan normaalin tasapainoinen mies. Olen siis varsin tietoinen siitä, kuinka teen ongelmaa ns. tyhjästä. Ehkä keksin ongelmia niiden puuttuessa kun exän kanssa totuin ongelmiin. En ollut esim. ennen exää ollenkaan mustasukkainen, vaan sinisilmäisen luottavainen. Exäni suuttui tästä minulle, koska hänestä mustasukkaisuuteni puuttuminen tarkoitti, etten välitä. Nyt alan pikkuhiljaa tämän nykyisen rakkaan kanssa oppiin taas luottaa oikeasti. Alusta saakka olen kyllä koittanut käyttäytyä niin kuin en olisi kovin mustasukkainen, tiedän ettei sellainen peli vetelisi tässä suhteessa, en niin halua elää itsekään jne. Tietty nyt joku romanttinen ele sielä täällä ja toki huolehdin, että pääsee kotiin jne. jos ulkona on tai jotain. Mutta ongelmani on siis, etten tunnu osaavan päästä yli hänen menneisyydestään tässä kohtaa. Minua ärsyttää ajatus hänestä reiveissä pupillit ympyrkäisenä niinkin sekaisin, että oli antanut jonkun tuntemattoman naisen kopeloida häntä kädet housuissa, ennenkö sitten kaverinsa oli keskeyttänyt, että "mitä hittoa täällä tapahtuu." Jos tuo meni läpi ja tapahtui, niin mitäköhän muuta niillä reissuilla on tapahtunut. Mimmini on ollut kans aika kevytkenkäinen sinkkuna, mutta se ei minua haittaa, vaikka toki ajatus hänestä random miesten kanssa ottaa sekin ohimenevästi pattiin. Slut shaming on yleisestikin idioottimaista, mutta olen itse maannut niin monen kanssa, että sekosin laskuista jo vuosia sitten, enkä muista kaikkia nimiä tai tyyppejäkään enää. Minua kuitenkin varmaan risoo se, että tuo menneisyyden douppaava nainen ei tunnu yhtään siltä ketä rakastan. Siitä on kuitenkin (kuulemma) vaan reilu vuosi kun se elämä loppui. Jos lukisin tätä tarinaa itse, varmaan ajattelisin, että hittoako flippaat siinä: kaikilla on menneisyys ja itselläsikin se on välistä aika sikamainen. Asian on järjellä ajatellen juurikin näin omastakin mielestä, mutten näköjään osaa päästää irti näistä tunneperäisistä ajatuksista. Mainittakoon vielä, että ollessani hänen kanssaan en näitä juttuja mieti, ellei joku ulkoinen ärsyke saa minua ajatteleen huumeita, esim. keskustelu niistä tai joku telkkariohjelma. Nämä vituttavat ajatukset tulee lähinnä häntä kaipaillessa, eli kun mielikuvitus lentää. Tällä on siten vaikutusta myös työntekooni. Tälläkin hetkellä pitäisi tai voisin tehdä töitä, mutta sen sijaan kirjoitan ja avaudun tänne. Ei tunnu heti siltä, että tää avautuminenkaan olisi asiaa auttanut, mutta katsotaan. Jos luit tänne asti niin sinulla on varmaan ollut joskus saman kaltaisia fiiliksiä. Veikkaan, että aika toimii tässäkin parantajana, mutta mikähän sellainen aika sitten olisi - jää nähtäväksi. Olemme asiasta jonkin verran jutelleet ja olen sanonut, että asia vaivaa minua. Hän ei kuitenkaan osaa auttaa, eihän hänkään menneisyyttä osaa muuttaa. Kertoi kyllä (ainakin jonkun vähä kaunistellun version) siitä miten tämä menneisyys meni ja kuinka se on takana. Muista puheista on helppo päätellä ja uskoa, ettei huumeet kiinnosta, ennemminkin on niitä vastaan. Oikeastaan nyt vituttaa vaan enemmän kun asiaa pui ja samalla se järkipuoli aivoista sanoo, että vitun pelle get over it already. Ihme paskaa...varsinkin kun voisi, pitäisi ja saisi olla seitsemännessä taivaassa onnellisena.
									object(stdClass)#22 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57e15cf12e44150401f40e7a"
  ["slug"]=>
  string(52) "20-vuotias-tytto-etela-suomen-alueelta-etsii-kaveria"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#23 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57e15ccf2e44150401f40e75"
    ["slug"]=>
    string(8) "ninsku96"
    ["name"]=>
    string(8) "ninsku96"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(65) "https://heimo-users.s3.amazonaws.com/default-images/avatar_07.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(55) "20 vuotias tyttö Etelä-Suomen alueelta etsii kaveria."
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#24 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57e15cf12e44150401f40e79"
      ["message"]=>
      string(539) "Täällä olisi tälläinen yksinäinen 20 vuotias tyttö eteläsuomesta joka etsisi itselleen kaveria, aika yksinäistä on ollu ja ois kyl kiva jos löytyis joku tyttö kaveriksi kenen kaa pääsys vaikka shoppailee, leffaa sun muuta. Jos kiinnostaa voitte ottaa yhteyttä sähköpostitse (Pohjolainennina@gmail.com) tai Kik Messengeriin: nina.p.96 Kärsin ahdistuksesta/sosiaalisen tilanteiden pelosta et jos löytyis  vähä samantyyppistä seuraa :) Tykkään videopeleistä, Eläimistä, Supernaturalalista ja videoiden tekemisestä."
      ["author"]=>
      string(24) "57e15ccf2e44150401f40e75"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-20T15:59:45.508Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-20T15:59:45.509Z"
  ["replyCount"]=>
  int(1)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-20T15:59:45.509Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#25 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "557db77e3440f0e501edf851"
      ["name"]=>
      string(9) "Ystäviä"
      ["slug"]=>
      string(7) "ystavia"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
									object(stdClass)#26 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57df02ed2e44150401f3cddb"
  ["slug"]=>
  string(21) "ystavia-nurmijarvelta"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#27 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57c9980c2e44150401f1b30f"
    ["slug"]=>
    string(5) "pelle"
    ["name"]=>
    string(5) "pelle"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(77) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/default-images/placeholder.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(25) "Ystäviä Nurmijärveltä"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#28 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57df02ed2e44150401f3cdda"
      ["message"]=>
      string(132) "löytyykö ujoja tai sos tilanteiden peloista kärsiviä miehiä/naisia kaveriksi 38v perheelliselle miehelle nurmijärven alueelta?"
      ["author"]=>
      string(24) "57c9980c2e44150401f1b30f"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-18T21:11:09.091Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-18T21:11:09.093Z"
  ["replyCount"]=>
  int(1)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-18T21:11:09.093Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#29 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "557db77e3440f0e501edf851"
      ["name"]=>
      string(9) "Ystäviä"
      ["slug"]=>
      string(7) "ystavia"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
									object(stdClass)#30 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57d7a90c2e44150401f33433"
  ["slug"]=>
  string(15) "kirjoituspyynto"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#31 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57b407ce84fbf90401649602"
    ["slug"]=>
    string(10) "0piskelija"
    ["name"]=>
    string(10) "0piskelija"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(77) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/default-images/placeholder.png"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(16) "Kirjoituspyyntö"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#32 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57d7a90c2e44150401f33432"
      ["message"]=>
      string(1888) "Tänä päivänä puhutaan paljon lasten ja nuorten sekä ikäihmisten yksinäisyydestä. Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on jäänyt keski-ikäisten kokema yksinäisyys.
Vaikka aihe ei julkisuudessa liiemmälti esiinny, se ei tarkoita sitä ettei yksinäisyyttä keski-ikäisten keskuudessa ole.
Olen aikuissosionomiopiskelija ja teen opinnäytetyötä keski-ikäisten (35–60-vuotiaiden) yksinäisyydestä. Etsin tutkimustani varten henkilöitä, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista omaan elämään.
Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisen kertomuksen yksinäisyyden kokemuksistaan. Kirjoituksessa pyydän mainitsemaan taustatietoina iän, sukupuolen, perhesuhteet (yksinelävä, perheellinen) sekä tämänhetkisen elämäntilanteen (työelämässä, työtön, eläkkeellä, joku muu).
Toivon, että kirjoituksessasi tuot esiin ainakin seuraavat seikat:
1. Koetko yksinäisyyden positiivisena vai negatiivisena asiana elämässäsi?
2. Oletko ollut lapsuudessasi yksinäinen vai onko yksinäisyys tullut elämääsi jossain myöhemmässä vaiheessa?
3. Miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi?
4. Oletko sosiaalihuollon asiakkaana ja jos olet, onko yksinäisyys mielestäsi edesauttanut asiakkuuden syntymistä?
5. Haluaisitko yhteiskunnalliselta taholta tukea yksinäisille? Mitä se voisi olla? Olisitko valmis maksamaan tällaisesta palvelusta ja kuinka paljon?

Muilta osin sana on vapaa.
Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti. Aineistoa käytän siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti.
Lähetä kirjoituksesi sähköpostiosoitteeseen: yksin2016@gmail.com.
Vastaukset pyydän lähettämään 30.9. mennessä.

Kiitos avustasi.
Tiina Lassila, sosionomiopiskelija, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu"
      ["author"]=>
      string(24) "57b407ce84fbf90401649602"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-13T07:21:48.366Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-19T18:30:22.821Z"
  ["replyCount"]=>
  int(4)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-13T07:21:48.369Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#33 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "555233433d9302e501029509"
      ["name"]=>
      string(12) "yksinäisyys"
      ["slug"]=>
      string(11) "yksinaisyys"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
  •   2 viikkoa sitten
  • 0
Tänä päivänä puhutaan paljon lasten ja nuorten sekä ikäihmisten yksinäisyydestä. Julkisuudessa vähemmälle huomiolle on jäänyt keski-ikäisten kokema yksinäisyys. Vaikka aihe ei julkisuudessa liiemmälti esiinny, se ei tarkoita sitä ettei yksinäisyyttä keski-ikäisten keskuudessa ole. Olen aikuissosionomiopiskelija ja teen opinnäytetyötä keski-ikäisten (35–60-vuotiaiden) yksinäisyydestä. Etsin tutkimustani varten henkilöitä, jotka ovat halukkaita jakamaan kokemuksiaan yksinäisyydestä ja sen vaikutuksista omaan elämään. Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisen kertomuksen yksinäisyyden kokemuksistaan. Kirjoituksessa pyydän mainitsemaan taustatietoina iän, sukupuolen, perhesuhteet (yksinelävä, perheellinen) sekä tämänhetkisen elämäntilanteen (työelämässä, työtön, eläkkeellä, joku muu). Toivon, että kirjoituksessasi tuot esiin ainakin seuraavat seikat: 1. Koetko yksinäisyyden positiivisena vai negatiivisena asiana elämässäsi? 2. Oletko ollut lapsuudessasi yksinäinen vai onko yksinäisyys tullut elämääsi jossain myöhemmässä vaiheessa? 3. Miten yksinäisyys on vaikuttanut elämääsi ja valintoihisi? 4. Oletko sosiaalihuollon asiakkaana ja jos olet, onko yksinäisyys mielestäsi edesauttanut asiakkuuden syntymistä? 5. Haluaisitko yhteiskunnalliselta taholta tukea yksinäisille? Mitä se voisi olla? Olisitko valmis maksamaan tällaisesta palvelusta ja kuinka paljon? Muilta osin sana on vapaa. Käsittelen vastaukset ehdottoman luottamuksellisesti. Aineistoa käytän siten, että yksittäistä vastaajaa on mahdoton tunnistaa. Työn valmistuttua aineisto hävitetään asianmukaisesti. Lähetä kirjoituksesi sähköpostiosoitteeseen: yksin2016@gmail.com. Vastaukset pyydän lähettämään 30.9. mennessä. Kiitos avustasi. Tiina Lassila, sosionomiopiskelija, Seinäjoen Ammattikorkeakoulu
									object(stdClass)#34 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57d5a2482e44150401f31453"
  ["slug"]=>
  string(6) "kaipuu"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#35 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "57ba043084fbf904016516e8"
    ["slug"]=>
    string(8) "juurtava"
    ["name"]=>
    string(8) "Juurtava"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(77) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/profile-images/mygcO7HnEf.jpeg"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(6) "Kaipuu"
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#36 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57d5a2482e44150401f31452"
      ["message"]=>
      string(1006) "Tämä tuntuu olevan ainoa paikka, johon olen edes kuvitellut kirjoittavani jotain pääni sisältä - toki kirjoitan itselleni aika ajoin, mutta sekin tuntuu useimmiten niin pöljältä kun todellakin tahtoisi jonkinlaista vuorovaikutusta. Erilaista. Turhautumisen kestämiseen. No pöljä olenkin. Mutta liikaa oman pääni kanssa ja varsinkin iltaisin. 
En pääse lähtemään mihinkään (ts. en todellakaan pysty, koska olen velvollinen) ja viivyttelen kömpimästä nukkumaan, koska silloin aamu on vaarassa tulla vielä nopeammin. Mutta yhtäkkinen reaaliaikainen juttukaveri tähän iltaan tuntuu olevan hyvin saavuttamattomissa oleva asia. Olihan täällä joku hiljaisten chat kaipa. On hieman sekava tämä toiminta täällä ja saan aina sellaisen kuvan että epäilyttävän aktiivitonta. No olenhan itsekin ollut toistaiseksi erittäinkin passiivinen. Ja tuhansia heimoja, johonkin tämäkin pitäisi pystyä asettamaan.
Hei kaikki.
Hei, olen täällä ja ympärilläni on kylmä tavarameri."
      ["author"]=>
      string(24) "57ba043084fbf904016516e8"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-11T18:28:24.526Z"
      ["likeCount"]=>
      int(1)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-11T19:17:19.020Z"
  ["replyCount"]=>
  int(3)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-11T18:28:24.529Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#37 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "55589b9170a16ce501df73d0"
      ["name"]=>
      string(11) "Yksinäiset"
      ["slug"]=>
      string(10) "yksinaiset"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									
									object(stdClass)#38 (9) {
  ["_id"]=>
  string(24) "57d539632e44150401f3094a"
  ["slug"]=>
  string(16) "elainten-empatia"
  ["author"]=>
  object(stdClass)#39 (6) {
    ["_id"]=>
    string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
    ["name"]=>
    string(4) "Cain"
    ["slug"]=>
    string(4) "cain"
    ["isVerified"]=>
    bool(false)
    ["profileImage"]=>
    string(76) "https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/heimo-users/profile-images/Q1xO7EDEyz.gif"
    ["isRemoved"]=>
    bool(false)
  }
  ["topic"]=>
  string(18) "Eläinten empatia."
  ["messages"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#40 (7) {
      ["_id"]=>
      string(24) "57d539632e44150401f30949"
      ["message"]=>
      string(270) "Kerron esimerkin tähän koska tätä nyt pitää selittää.
Minä olin jalkani loukannut. 7cm haava ja tikit siinä.
Kävin sitten ystävän luona käymässä.
Se hänen koiransa käyttäytyi kuin olisi halunnut tietää onko minulla kaikki hyvin.
Suojella minua jopa?"
      ["author"]=>
      string(24) "5537c7472ecd14e501c7c1ea"
      ["messageIndex"]=>
      int(0)
      ["date"]=>
      string(24) "2016-09-11T11:00:51.865Z"
      ["likeCount"]=>
      int(0)
      ["hasLiked"]=>
      bool(false)
    }
  }
  ["lastMessage"]=>
  string(24) "2016-09-22T08:52:13.635Z"
  ["replyCount"]=>
  int(4)
  ["date"]=>
  string(24) "2016-09-11T11:00:51.866Z"
  ["groups"]=>
  array(1) {
    [0]=>
    object(stdClass)#41 (4) {
      ["_id"]=>
      string(24) "554866503ee1b0267c6a49a6"
      ["name"]=>
      string(19) "Puhdasta höpinää"
      ["slug"]=>
      string(16) "puhdasta-hopinaa"
      ["accessibility"]=>
      string(6) "public"
    }
  }
}
									

Mikä Hiljaiset?

Joulukuussa 2014 käynnistynyt Hiljaiset-kampanja taisteli yksinäisyyttä vastaan. Kampanjalla juhlistettiin 30-vuotiasta kaupallista radiotoimintaa Suomessa. Kampanja huipentui 5.5.2015 kun sen tuloksena avatiin tämä Heimo-startupin teknologiaan perustava hiljaisten yhteisö.

Satoja ihmisiä lähetti Hiljaisten internet-sivujen kautta kommentteja ja tarinoitaan ja osallistui palvelun ideoimiseen. Viestejä lähettäneet kutsuttiin koekäyttäjiksi ennen julkaisua. Heidän – todellisten hiljaisten – avulla palvelusta muokattiin mahdollisimman hyvä.

Nyt Hiljaiset jatkaa eloaa vapaaehtoisvoimin ja toivottaa kaikki yksinäisyyttä kokeneet ja auttamishaluiset mukaan puhumaan tärkeistä asioista tai vain höpöttämään sosiaalisesti.

Suurkiitos kaikille tuhansille suomalaisille, jotka osallistuivat kampanjaamme ideoimalla, kertomalla tarinoitaan, tykkäämällä Facebookissa ja juttelemalla.

Erityiskiitos myös niille rohkeille yksinäisille, jotka antoivat äänensä kaikilla kaupallisilla radiokanavilla kuulluille radiodokumenteille.

Kiitos myös radioasemille, jotka olivat mukana.

Olipa hieno talvi ja kevät.

Terveisin,
Hiljaisten Tiimi